perjantai 30. tammikuuta 2015

KESKITYSLEIRISTÄ TURISTIRYSÄKSI






















Tämän lähemmäksi Auschwitzin kuuluisaa Arbeit macht frei -porttia ei ilman tuntikausien odotusta enää kesällä 2013 päässyt. Tähänkin tarvittiin 162 -millinen tele


Tammikuun 27. päivänä vuonna 1945 Neuvostoarmeija vapautti Natsi-Saksan suurimman ja pahamaineisimman keskitysleirin Auschwitzin. Nyt tapahtuman 70-vuotisjuhlaan Puolassa osallistui vielä 300 sieltä vapautettua entistä vankia. Päähuomion juhlassa vei kuitenkin kohu kutsuvieraslistasta. Puola ei ollut kutsunut keskitysleirin vapauttaneen Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän presidenttiä juhlaan ollenkaan. Neuvostoliittoa juhlassa näytti edustaneen Ukrainan presidentti ja pienten Baltian maiden johtajat. 

Olen käynyt Auschwitzin keskitysleirimuseossa kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla vuonna 1986 oli ilmapiiri alueella harras ja pysäyttävä. Toisella kerralla kesällä 2013 kaikki oli toisin. Suuri (ja kallis) parkkipaikka oli täynnä asunto- ja muita autoja. Odotellessaan tuntien päästä alkavia pakollisia kierroksia voi aikaa kuluttaa alueelle nousseissa lukuisissa markkinapaikoissa, jotka tarjosivat kaikenlaista ruuista turhaan kitsiin, tietysti turistihintaan. Ilmapiiri ei oikein sopinut paikan synkkään historiaan.

Kesän 1986 Itä-Euroopan automatkan seisauttavin kohde


Kierreltyämme kuukauden ajan Itä-Eurooppaa DDR:stä Kreikkaan olivat paluumatkalla Puolan ensimmäiset kohteet Krakovan seudulla. Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO on vuodesta 1978 lähtien listannut maailmanperintökohteita. Heti alkuvuosista lähtien on tällä listalla ollut kolme kohdetta Krakovan seudulla; itse kaupungin lisäksi Wieliczkan suolakaivos ja Auschwitzin keskitys- ja tuhoamisleiri. Kesän 1986 matkan tutustumiskohteina olivat Krakovan vanhakaupunki ja Auschwitz.









Auschwitzin keskitysleirin pääportti ja kenttää korkeajännitevaroituksineen kesällä 1986.


Maailmanperintöstatuksestaan huolimatta Auschwitzin keskitysleirimuseo oli hyvin rauhallinen paikka. Kävijöitä oli vain muutamia ja alueeseen ja rakennuksiin sai tutustua ja niitä kuvata itsenäisesti kaikessa rauhassa. Paikka todella seisautti, sen kolkko historia tuntui leijuvan ilmassa.

Kesän 2013 automatkan suurin pettymys


Halu palata tänne uudestaan on ollut monilla Itä-Euroopan matkoilla 1990-luvulta alkaen. Aikataulun kireys ja tutustumiskohteiden runsaus myös itäisessä Euroopassa on siirtänyt toista käyntiä aina vuoteen 2013 saakka. 27 vuotta ensikäynnin jälkeen ei paikkaa enää tuntenut samaksi. Laajat alueet sen ympärillä olivat pysäköintialuetta ja kaikkialla pyöri ihmisiä, jotka vain odottelivat. Sisäpuolelle ei enää päässyt itsenäisesti, vaan suuressa opastetussa ryhmässä. Opastettu kierros kesti 3½ tuntia ja englanninkielisen ryhmän alkamiseen saattoi olla aikaa vielä tunteja. Yhä lisääntyvät maailmanperintöbongareiden joukot ovat löytäneet tiensä tännekin. Omaa vuoroaan odotteleville oli tarjolla "leipää ja sirkushuveja". Markkinatunnelma "odotustilassa" ei minusta sopinut yhteen paikan synkän historian kanssa.

Opastettu turistikierros on päättynyt Auschwitzin pääleirillä kesällä 2013.

Seuraava kierros parin tunnin odotuksen jälkeen olisi vienyt aikataulusta kuutisen tuntia eli koko loppupäivän. Tähän ei aikataulussa ollut varaa, joten Auschwitzin pääleirin osalta piti tyytyä aiemman käynnin kokemuksiin ja kuviin. Saattaa olla, että sesonkiajan ulkopuolella puolalaisten järjestelykyky olisi keskikesää parempi. En kuitenkaan voi suositella siellä käyntiä kesäaikaan, ellei siellä aio käyttää koko päivää.

Vuonna 2009 Auschwitzin pääportin "Arbeit macht frei" -kyltti varastettiin, muttä löydettiin pian sen jälkeen palasiksi leikattuna. En tiedä onko siellä nykyisen oleva kyltti alkuperäinen korjattuna vai jäljennös.

Suositeltavampi Birkenau


Birkenaun tuhoamisleirin Kuoleman portti.





Kesällä 2013 riitti kävijöitä myös tälle Auschwitz-Birkenaun museon vähemmän tunnetulle mutta kävijälle helpommalle osalle.

Muutaman kilometrin päässä Auschwitzin pääleiristä on myös Auschwitz II:na tunnettu Birkenaun tuhoamisleiri, jonka pääportti tunnetaan Kuoleman porttina. Maksulliselta pysäköintialueelta pääsi vapaasti sisään ja sai kulkea ja kuvata omassa tahdissaan. Rauhalliseksi ei tätäkään paikkaa voi sanoa, sillä alue oli täynnä turisteja. Birkenau on yhdistetty Auschwitzin kanssa samaksi maailmanperintökohteeksi, joten bongari saa kaipaamansa pisteen täältäkin. Alueella on asiallinen kirjakauppa, muttei mitään rihkaman myyntiä.

Auschwitz-Birkenau ei ollut ainoa


Natsi-Saksalla oli kymmeniä keskitysleirejä sekä Saksassa että valtaamillaan alueilla. Sodan loppuvaiheessa saksalaiset tuhosivat osan leireistään, toiset säilyivät ehjinä ja ovat nykyään meseoina.


Dachau  Kesän 2013 automatkan paluumatkalla kävimme myös Saksan Baijerissa sijaitsevassa Dachaun keskitysleirimuseossa. Saksalaiset osasivat järjestää alueen paljon puolalaisia paremmin. Leiriin oli vapaa pääsy, vain sen pysäköintialue oli maksullinen tiettyyn aikaan asti. Saapuessamme paikalle oli opastuskeskus kauppoineen saksalaiseen tapaan jo suljettu.

Dachaun rautaportissa on sama teksti kuin Auschwitzin pääportin yllä.

Keskitysleirin rakennusten edustalla on Holokaustin muistomerkki.


Länsiliittoutuneet vapauttivat leirin vangit huhtikuussa 1945. Vuonna 2014 keskitysleirin portti "Arbeit macht frei" -teksteineen varastettiin. En tiedä, onko sitä saatu takaisin.

Buchenwald  Tutustuin Weimarissa Itä-Saksassa sijaitsevaan Buchenwaldin keskitysleirimuseoon kesällä 1996. Alueelle ei ollut mitään maksuja, ei edes pysäköinnistä. Pienestä myymälästä sai opaskirjoja ja kortteja. Kävijöitä oli täälläkin melko vähän. Vaikka Saksojen yhdistymisestä oli kulunut jo kuusi vuotta, eivät matkailijat ilmeisesti olleet vielä löytäneet keskitysleirejä. Keskitysleirialueella oli menossa kristillinen rauhankulkue.

 Buchenwaldin pääportti

 Buchenwaldin krematorio





Vapauden torni ja vapautettujen vankien muistoveistos Buchenwaldissa.

























Uskonnollinen kulkue Buchenwaldin keskitysleirillä kesällä 1996.


Salaspils  Ensimmäinen keskitysleirialue, johon tutustuin, oli vuonna 1981 silloisen Neuvosto-Latvian pääkaupungin Riian lähellä sijainnut Salaspils. Neuvostoarmeijan joukkojen lähestyessä vuonna 1944 evakuoivat saksalaiset sen vangit muille keskitysleireille ja sytyttivät rakennukset tuleen. Niinpä Salaspils onkin keskitysleirimuseon sijasta muistokenttä koskettavine veistoksineen.







Salaspilsin keskitysleirimuistomerkki Riian lähellä helmikuussa 1981 silloisessa Neuvostoliitossa.


Pääsymaksun vaatiminen moraalitonta?

Millään käymälläni keskitysleirialueella ei ole ollut sisäänpääsymaksua. Tätä pidettäisiin niiden kolkon historian vuoksi kai moraalittomana. Viime aikoina on rahan kerääminen siirretty melko kalliisiin pysäköintimaksuihin. Lyhin pysäköintiaika on usein koko päivä. Auschwitzin pääleirillä on lisäksi opastusmaksu, jonka maksaminen on edellys sisäänpääsylle.


On selvää, että tällaiset kohteet tarvitsevat rahoitusta myös kävijöiltä. Mielestäni olisi kuitenkin reilumpaa, että maksaisit pysäköintimaksun siltä ajalta kun parkkipaikkaa käytät, sisäänpääsymaksun tutustumisesta kohteeseen ja opastusmaksun, jos sellaista tarvitset.





















Vaikka natsit sulkivat keskitysleireilleen vastustajiaan ja toisin ajattelevia sekä itseään vähempiarvoisempina pitämiään, oli niiden varsinainen tehtävä "juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu". Tässä he pääsivätkin melko pitkälle, sillä kaksi kolmasosaa Euroopan juutalaisista kuoli sen seurauksena. Tämä painolasti on ohjannut Saksan politiikkaa sodan loppumisesta lähtien. Se on johtanut myös Israelin Lähi-Idässä harjoittaman voimapolitiikan hyväksymiseen tai ainakin tuomitsematta jättämiseen.
Berliinin Holokaustin muistomerkki hiljentää. Se sijaitsee entisellä valtioiden välisellä raja-alueella Yhdysvaltain suurlähetystön naapurissa. Kuva tammikuulta 2013.


Teksti & kuvat:  Sakari Niemi